Oma ekologinen jalanjälkeni

Ekologisella jalanjäljellä kuvataan yleisesti sitä, kuinka suuren alueen ihminen tai ihmisryhmä tarvitseen kuluttamansa ravinnon, energian ja materiaalien tuottamiseen ja niistä syntyneiden jätteiden käsittelemiseen. Wikipedian mukaan tämän käsitteen ovat kehittäneen Mathis Wackernagel ja William E. Rees 1990-luvun alussa.

Ihmisen ekologisesta jalanjäljestä puhutaan mediassa tuon tuosta. Se onkin jo vakiintunut termi tai mittari, jolla mitataan kestävää kehitystä. Ekologisen jalanjäljen mittayksikkönä käytetään yleisesti globaalia hehtaaria eli gha:ta. Yksi gha vastaa hehtaarin kokoista maa-aluetta ja sen tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Nykyään on trendikästä puhua omasta ekologisesta jalanjäljestään. Useat yrityksen, organisaatiot, kaupungit ja valtiot käyttävätkin sitä jo laajasta markkinoinnissaan.

Mitkä asiat vaikuttavat oman ekologisen jalanjäljen muodostumiseen?

Henkilökohtaisilla valinnoillaan jokainen voi vaikuttaa omaan henkilökohtaiseen ekologiseen jalanjälkeen erittäin paljon. Verkosta löytyy useita erilaisia testejä ja kyselyitä, joiden avulla jokainen voi laskea oman gha-arvonsa. Tässä esimerkiksi yksi testi, jolla voit laskea oman ekologisen jalanjälkesi helposti.

Ekologinen jalanjälki siis tapa arvioida ihmisen luontoon jättää jälkeä. Ekologisen jalanjäljen laskentaan vaikuttavat mm. energian kulutus, ruokailu tottumukset ja muu kuluttaminen. Avataan edellä mainittuja hieman lisää. Energian kulutuksen osuus henkilön ekologisesta jalanjäljestä on erittäin iso ja selvästi tärkein asia.

Energian osuus on jopa 60% jalanjäljestä. Energian kulutus pitää sisällään mm. kodin lämmityksen, autoilun ja ulkomaanmatkat jotka tehdään lentämällä. Jokainen voi vaikuttaa edellä mainittuihin kohtiin suhteellisen helposti. Päätöksiä tehtäessä täytyy vain miettiä mikä on paras vaihtoehto. Esimerkiksi lämmitykseen voi käyttää vihreää sähkö tai vaikkapa maalämpöä ja aurinkoenergiaa. Työmatkat kannattaa mahdollisuuksien mukaan kulkea, joko julkisilla kulkuvälineillä kuten linja-autolla tai polkea pyörällä. Lentäminen ulkomaanmatkoilla on mielestäni pakollinen paha. Muuta oikeasti järkevää vaihtoehto ulkomaille matkustamiseen ei tällä hetkellä ole.

Ruokatottumukset ja vedenkulutus ovat myös tekijöitä, joita kysytään kun lasketaan ekologista jalanjälkeä. Eläinkunnan tuotteiden kulutus on yksi iso osa maapallon ekologista jalanjälkeä. Vähentämällä eläinkunnan tuotteiden käyttöä voi jokainen yksilö pienentää omaa jalanjälkeään merkittävästi. Minusta ei ole lopettamaan eläinkunnan tuotteiden syömistä, mutta olen kyllä pyrkinyt vähentämään tehotuotettujen tuotteiden syömistä. Mielestäni ekologisinta lihaa on riista. Pyrinkin syömään riistaa mahdollisuuksien mukaan aina kun syön lihaa. Se, että kaikki luopuisivat lihan syömisestä ei ole ratkaisu maapallon kestävyyden ongelmiin, sillä kasvien kasvatus vaatii myös paljon ravinteita maalta ja sitä kautta kuormittaa maapalloa myös. Mielestä tässäkin asiassa toimii ns. kohtuus kaikessa periaate.

Asuminen on yksi osa jalanjäljen muodostumista. Asumista sivuttiin jo energian osalta hieman, mutta lisätään siihen vielä muutama pointti. Asuminen on tehokkainta, kun asutaan tiiviisti ja asunnossa ei ole ylimääräistä tilaa. Ylisuuri  asunto kuluttaa tarpeettomasti energiaa ja sitä kautta huonontaa henkilön ekologista jalanjälkeä.

Muiden kulutushyödykkeiden osuus jalajäljestä on myös suuri. Jokaisen ostamamme tuotteen valmistu kuluttaa luonnonvaroja ja energiaa sekä raaka-aineita. Erilaisia tuotteita ostaessa kannattaakin pyrkiä miettimään tuotteiden alkuperää ja valmistustapoja. Kannattaa suosia erityisesti ekoratkaisuja, joiden pitkä ikä pieni energiankulutus laskevat niiden tuomaa rasitetta maapallolle.